Mikä ihmeen sarvitorvi?
Paimensarvi, eli sarvitorvi tai sarvitrumpetti, on muinainen primitiivinen eläimen sarvesta valmistettu soitin. Se on eräänlainen trumpetin esiaste, mutta siinä ei ole erillistä suukappaletta, vaan suuaukko on kaiverrettu itse sarveen. Sarvitorvia on käytetty esimerkiksi karjan kutsumiseen tai liikutteluun, petojen pelotteluun tai ns. kylätorvena ihmisten kutsumiseen sosiaalisiin kokoontumisiin. Lahjakkaimmat soittajat ovat osanneet käyttää torvia jopa tanssimusiikin soittamiseen. Sarvitrumpetteja on valmistettu lehmän, härän tai pukin sarvista. Sarviin on voitu kaivertaa jopa neljä tai viisikin sormiaukkoa mutta sormiaukkoja ei tarvitse välttämättä olla ollenkaan.
Sarvitorvien historiaa
Sormiaukollinen pukinsarvi, Suomen kansallismuseo, kuva osoitteesta Finna.fi
Sarvitrumpeteista häränsarvi on ollut koko Euroopassa hyvin yleinen, kun taas lehmänsarvista on vain vähäisiä tietoja. Pukinsarvet puolestaan ovat olleet lähinnä Fennoskandiassa ja Baltiassa käytetty soitin, jolla ei ole vastinetta missään muualla Euroopassa. Saksassa sarvenkäyttö on voitu ajoittaa aikoihin, jolloin Euroopassa vaelsi vielä alkuhärkiä. On oletettu että Suomessakin sarvisoittimet ovat olleet tunnettuja jo esikristillisinä aikoina, ja viitteitä tästä antaa esimerkiksi Kalevanpojan runo jonka ainekset on tunnettu Suomessa jo esihistoriallisella ajalla. Pukinsarvitorvet ovat Suomessa kuitenkin huomattavasti nuorempi soitin kuin naudansarvet ja tietoja niistä alkaa löytyä vasta 1600-luvulta lähtien. Ilmaantuessaan Suomen alueille pukinsarvitorvet syrjäyttivät naudansarvet nopeasti ja myös levisivät huomattavasti laajempaan käyttöön. Niiden suosiosta kertoo sekin että moniin sarviin on kaiverrettu omistajansa puumerkki, vuosiluku tai muita koristeita.
Uskomukset
Torviin liittyi muinoin kaikenlaisia uskomuksia. Saatettiin esimerkiksi ajatella että sarvella voi tuottaa pahaa, kutsua pahoja olentoja tai lumota karjalauman. Suomen, Karjalan ja Inkerin runoissa paimen teki torven ja muutti "lambahat emäsusiksi, lehmät kaikki karhuloiksi" tai "syötti karjan kontioille, ajoi kontiot kotio". Suomalaisen kansankulttuurin kerääjä Christfried Ganander kirjoitti 1760-luvulla "Calewan poicaan" liittyvät säkeet ylös näin:
"--teki luikun lehmän luista,
härän sarwista hälinän
suolla soittaen tulewi,
culleroiten cangahilla,
torwi soipi, caria sa(a)pi.
Mistä orja torwen sa(a)nut--"
Runo on liikkunut ympäri Suomea muuttaen hieman muotoaan asuinalueen mukaan, mutta huomattavaa on trumpetinteon kerronnallinen selostus joka on jotakuinkin säilynyt samana alueesta riippumatta.
Puhallustekniikka
Sarvien soittotekniikka on aluksi hieman haastava mutta kuitenkin jokaisen opeteltavissa. Ääni tuotetaan kuten modernissakin trumpetissa, painamalla suukappale huulia vasten ja puhaltamalla, suukappaletta ei siis laiteta suun sisälle. Voit harjoitella ilman soitinta laittamalla suunpielet tiukasti yhteen ja kevyesti päristelemällä huuliasi. Nimenomaan huulten värähtely suukappaleen sisällä saa aikaan soittimen äänen.
Koita puhaltaessa pitää posket tiukkana ettei ilma lopu liian nopeasti, ja pidä myös huoli ettei ilma karkaa suukappaleen ja ihon välistä. Soitinta kannattaa myös pitää kädessä niin että ääniaukko osoittaa ylöspäin, jolloin se resonoi paremmin.
Lukuvinkkejä:
Ganander, Christfried: Nytt Finskt Lexicon
Leisiö, Timo: Suomen ja Karjalan vanhakantaiset torvi- ja pillisoittimet